Tarinoita

“Ai säkö olet se Muru?”
“Ei kai haittaa jos sanon sua Muruksi?”

Ei haittaa. Enimmäkseen hymyilyttää ja tulee hyvä fiilis. Jotain olen tehnyt yrittäjänä oikein, kun minusta on toisinaan tullut “se Muru”. Yhden naisen yritykseni Pitopalvelu Muru on virallisesti ollut olemassa viisi vuotta ja tarina on vasta alussa. Nyt tästä blogistakin tulee osa tarinaa, jonka alkuun taitaa olla enemmän kuin viisi vuotta.

MINÄ ITTE

En tiedä mitä minusta “tulee isona”. Olen huono asettamaan tavoitteita tai suunnittelemaan asioita pitkälle tulevaan. Ei ehkä parhaita ominaisuuksia yrittäjälle. Toisaalta pääni täyttyy ideoista ja visioista, väreistä ja tunnelmista. Näen mielessäni valmiin tuloksen: miltä se näyttää, tuntuu, maistuu. Sen jälkeen mietin, kokeilenkin, miten asian voi toteuttaa. Parempia ominaisuuksia yrittäjälle?

Yrittäjyys ei ole unelmieni täyttymys tai saavutettu tavoite. Silti en siitä luopuisi kovin helposti. Se antaa mahdollisuuden toteuttaa itse ja tehdä omien arvojen mukaan. Itse (ja paremmin tietysti!) tekemisen halu heräsi jo vuosia sitten kokiksi valmistumisen jälkeen pätkätyöelämässä, eikä se ole sammunut

“Ajatuksella” toistuu Pitopalvelu Murun kotisivulla, koska olen ajatellut aika paljon tätä ruokahommaa. Olen ajatellut suomalaista työtä ja ruuantuotantoa, luonnon monimuotoisuutta ja sen säilyttämistä. Vuoden kiertokulkua ja satokausien vaihtelua. Olen myös ajatellut, miten ruokaa ei saisi nähdä pahana tai kiellettynä, syyllisenä. Ajattelen, että ruuasta pitää saada nauttia, siitä saa tulla hyvä olo ja hyvä mieli.

Yhtenä ajatuksena yrityksen taustalla on, että se voisin olla minä, joka voisi ruuan muodossa tarjota pieniä yksinkertaisia elämyksiä ja hyvää mieltä. Voisin tarjota maistettavaksesi jotain uutta tai jotain muistoistasi tuttua. Voisinko herättää kiinnostuksesi siihen, mitä syöt? Ajattelen, että ruuan suhteen valinnanvaikeus ei saisi tulla siitä, ettei oikein tee mieli mitään. Valinnanvaikeuden pitäisi tulla siitä, että on niin paljon upeita, herkullisia, raikkaita vaihtoehtoja!

PYRKIMYS MAHDOLLISIMMAN HYVÄÄN YRITYKSEEN

Kysyin kerran yhdeltä ihanalta keittiömestarilta jotain valmisteilla olevaan ruokaan liittyvää ja sain vastaukseksi “riittää että se on hyvää”. Ja siinähän se on, koko homman ydin ja koko sen monimutkainen yksinkertaisuus: tehdä mahdollisimman hyvää!

Aina ja joka hetkessä paras mahdollinen ei toteudu, se on ruuankin suhteen vaikeaa, mutta tavoittelemisen arvoista. Hyvän ruuan tekeminen alkaa sieltä mistä raaka-aine tulee. Eikä hyvää raaka-ainetta halua pilata huonolla tekemisellä missään vaiheessa. Siksi pyrkimys on aina kohti hyvää.

Opettelen uskomaan kykyyni tehdä hyvää ja oman työni merkitykseen. Etenkin tähän kummalliseen maailmanaikaan opettelen olemaan myös työstäni ylpeä (vaatii paljon opettelua!) ja uskomaan siihen, että osaan ja ennen kaikkea siihen, että voin oppia paljon uutta.

Koska minä saan toisinaan olla “se Muru”, se joka haluaa saada sinut kiinnostumaan kaikesta siitä hyvästä, mitä syöt. Olkoon tämä yksi alku siinä tarinassa.

– Maarit